sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Sevettijärvi-Näätämöjoen valloitus (Saamenpolku) (11.8.-16.8.2012)

Tällä reissulla meidän oli tarkoitus kiertää Saamenpolku, mutta Mikolla tulehtui olkapää rinkan huonojen säädösten takia. Päädyimmekin lopulta Näätämöjoelle kalastelemaan ja viettämään leppoisaa telttailuelämää. Meno- ja paluumatkalla yövyimme Porotila Sanilassa ja voimme todella suositella paikkaa. Ruoka porotilan ravintolassa on todella hyvää!

Keväällä 2017 Metsähallitus on laittanut myyntiin Saamenpolun varrelta neljän tulipaikan rakenteet. Miksikähän tällainen päätös? Mahtavatkohan purkaa myös muut rakenteet, kuten pitkospuut, polun varrelta pois? 

Sevettijärvi-Näätämöjoen valloitus



Lauantai 11.8.2012
Lähdimme lauantaiaamuna matkaan kuuden hujakoilla. Matkan tarkoituksena oli kiertää noin 80km pituinen Saamenpolku ja kalastaa Näätämöjoella. Pysähdyimme välillä Rovaniemellä, Saariselällä sekä Inarissa. Inarissa kävimme kokeilemassa frisbeegolfrataa. Olimme Sevettijärvellä Porotila Sanilassa noin klo 17.00 ja yövyimme siellä. Söimme illalliseksi todella hyvää lohikeittoa ja sen jälkeen olikin hyvä mennä ajoissa nukkumaan.

Taukolammen laavu

Sunnuntai 12.8.2012
Sunnuntaiaamuna heräsimme kuudelta ja vaelluksen pääsimme aloittamaan tasantarkkaan klo 7.23. Saamenpolku kulkee porotilan vierestä, joten jätimme automme Sanilaan. Alkumatka oli helppoa mäntykangasta, mutta painavat rinkkamme hidastivat vauhtia... Taukolammen laavulla olimme noin klo 11.00 maissa ja pidimme siellä lounastauon. Ennen lounasta kävimme hakemassa lähimaastosta Suomen 2. vanhimman haettavissa olevan geokätkön. Se taisikin olla päivän kohokohta minulle. Söimme nuudelit lounaaksi ja jatkoimme matkaa kohti Sevettijärveä. Nousimme Pontso-Oivin päälle, mistä oli mukavat maisemat ympäristöön.


Semekurtan lähistöllä näimme ensimmäiset ihmiset, jotka istuivat nuotiolla hiukan reitin ulkopuolella. Emme poikenneet juttelemaan. Loppumatka Sevettijärvelle oli suota, itikoita ja pusikkoa, eli aika tympeä pätkä kävellä. Sen lisäksi tässä vaiheessa Mikon olkapää alkoi lähettää kipusignaaleja, mikä ei ainakaan piristänyt mielialaa. Kun lopulta kuuden jälkeen olimme perillä, vuokrasimme Sevetin baarista huoneen yhdeksi yöksi hintaan 90€. Saunoimme, söimme ja pohdiskelimme onko mitään järkeä jatkaa vaellusta Mikon olkapääkivun takia. Päädyimme katsomaan tilannetta uudestaan seuraavana aamuna.
Näätämöjoki

Maanantai 13.8.2012
Mikon olkapää oli kipeä ja siihen oli kohonnut patti. Hyvällä tuurilla Sevettijärvellä oli päivystävä terveydenhoitaja paikalla, joten kävimme näyttämässä olkapäätä hänelle. Terveydenhoitaja antoi ohjeita olkapään hoitoon ja päätimme muuttaa vaellussuunnitelmiamme. Sattumalta törmäsimme terveystalolla Sanilan omistajan tyttäreen, joka oli lapsensa kanssa terveystarkastuksessa. Hän heitti meidät autolla Jänispään parkkipaikalle, josta jatkoimme matkaa Näätämöjoelle. Parkkipaikalla olimme ennen kahtatoista ja suuntasimme siitä polulle, joka kulki jänispään yli kohti Kontinpaistamaa. Matkaa oli vain noin 6km, mutta välillä oli muutama mutainen ja soinen kohta. Hillaa näkyi jonkin verran ja poimittiinkin niitä suoraan suuhun Jänispään rinteeltä. Kuljimme hitaasti ja Mikko lepuutteli välillä olkapäätään. Neljän ja viiden välillä olimme lopulta Kontinpaistaman nuotiopaikalla, josta löysimme hyvän telttapaikan. Pistimme teltan pystyyn ja teimme ruokaa. Paikalla oli muutama teltta, ja juttelimmekin illan aikana erään kalastajan kanssa, joka oli lähtenyt reissuun yksin. Hän oli tullut kalaan Näätämöjoelle jo torstaina, mutta ei ollut saanut mitään ylös joesta. Tällä leiripaikalla pääsi myös oikeuksiinsa meidän uusin hankintamme, kannettava vesikassi, jolla oli helppo hakea kerralla isompi vesimäärä leiripaikkaan.

 Tiistai 14.8.2012
Meidän oli tarkoitus jäädä Kontinpaistamaan kahdeksi yöksi, mutta tiistaiaamuna kuulimme yksinkulkijalta, että hän oli käynyt koittamassa kalaonneaan 5km päässä Saunakoskella ja siellä oli ollut joessa kalaa, mutta ei ketään kalastamassa. Niinpä pakattiin rinkat ja käveltiin iltapäivällä Saunakoskelle. Päätökseen vaikutti myös rakennustyömaa, jota paikalliset miehet tulivat maanantai-iltana tekemään ja jatkoivat heti tiistaiaamuna. Uusi vessa oli siis rakenteilla alueella.

Telttapaikka Kontinpaistamalla (riuku oli puiden välissä valmiina)

Kontinpaistaman ja Saunakosken välinen polku oli helppo kulkea, kuivaa ja vain vähän kiviä. Oli kuitenkin lämmin päivä, mikä nosti hien pintaan tällä pätkällä. Saunakosken varaustuvalla oli pari miestä, mutta itse laavulla ei ollut ketään. Katseltiin heti ensimmäisenä telttapaikkaa, mikä osoittautui täällä vähän haastavammaksi. Alue oli kuivaa, kivikkoista mäntykangasta ja aina tuntui olevan joko kivi tai juuri teltan kiilan alla. Teltan pystytyksessä meillä tulikin reissun ensimmäinen ja ainut riidanpoikanen, kun molempia väsytti ja alkoi olla nälkä. Pienistä erimielisyyksistä huolimatta saimme teltan pystyyn ja siirryimme ruoanlaittoon laavulle. Laavulta oli upea näkymä joelle ja retkeilyfiilis alkoi kohota. Aurinko lämmitti ja hiljaisuuden rikkoi vain kosken kohina. Kokeiltiin tikkupullan tekoa nuotiolla. Yritys oli aika naurettava, sillä olin kotona ajatellut helpottaa asiaa laittamalla hiivan tilalta leivinjauhetta. Hahhah!  Taikina tippui tikulta nuotioon, joten jätettiin yritys siihen.
Polku Näätämöjoen varrella
Illan kuluessa paikalle alkoi ilmestyä muitakin. Kaksi lasta kulki laavun ohi tervehtimättä meitä, mitä kovasti ihmettelimme. Illemmalla sitten selvisi, että paikalle oli tullut ranskalainen perhe suoraan Marseillesta. Heillä oli aikomuksena kiertää Suomea kolmen viikon ajan ja patikoida Suomen eri kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla. Sevettijärvelle he olivat tulleet ihan vain sen takia, että siitä ei ollut mainintaa matkaoppaissa ja he halusivat tulla paikkaan, jossa ei ollut muita. Valitettavasti me taisimme pilata heiltä sen kokemuksen, mutta muuten Saunakoskella oli hiljaista. Söimme iltaruoaksi juustopastaa, ja Mikko kävi vähän kalastelemassa. Menimme nukkumaan vasta puolilta öin ja nukuimmekin aamulla pitkään.

 Keskiviikko 15.8.2012
 Ei ollut ihan niin kylmä yö, kuin ma-ti yö oli ollut. Silloin viiden aikaan yöllä lämpömittari näytti +3. Nyt aamulla oli +8. Pärjäsin ihan mukavasti uudella makuupussilla, mutta varpaita meinaa vähän palella. Olen niin lyhyt, että makuupussin jalkopäähän jää aina reippaasti ylimääräistä tilaa. Löytyisiköhän keneltäkään vinkkejä miten pitää varpaat lämpimänä öisin? Pitänee ostaa makuupussilakana, sillä se antaisi vielä lisälämpöä.

Saunakoski

Iltapäivästä Mikko lähti kalaan ja minä lähdin etsimään mustikoita. Aikamoinen työ siinä olikin, sillä kuivalla mäntykankaalla ei montaa mustikkaa kasvanut. Löysin kuitenkin riittävästi, jotta saimme lättyjen päälle mustikkahilloa. Tai kiisseliä se oikeastaan oli, sillä tein mustikoista paksun kiisselin perunajauhojen avulla. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että lättyjen paistaminen trangialla on ehkä maailman hitainta hommaa... Suosittelen kaasun käyttöä, mikäli se vain on mahdollista! Lättyjen paiston alussa sanoin Mikolle, että katsotaan vaan niin kohta on kalastajia jonossa odottamassa lättyjä. Ja eipä mennyt kuin hetki, niin paikalle saapui "EL Porin toivot", eli kolme miestä Porista. Pitihän heillekin lättyjä tarjota ja kovasti niitä kehuivat. Porin miehet olivat lähteneet ensimmäistä kertaa pohjoiseen kalaan, ja kovasti olivat sitä mieltä että kalaa on lähdetty hakemaan. Lättykestien jälkeen Mikko lähti kalaan heidän kanssaan ja minä jäin tiskaamaan astiat laavulle. Kävin sen jälkeen hetken katselemassa heidän kalastustaan, mutta palasin sitten laavulle lueskelemaan. Yhdeksän paikkeilla minua tultiin kiireesti hakemaan, sillä lohi oli tarttunut Mikon uistimeen. Tilanne kuitenkin päättyi siiman katkeamiseen, joten tällä kertaa jäi kalat saamatta. Alunperin suunniteltu aikainen nukkumaanmeno vaihtui myöhäiseksi ja päästiin vasta puolen yön jälkeen nukkumaan. Viileä yö oli luvassa, sillä lämpömittari näytti +6 astetta.

Torstai 16.8.2012
Loppujen lopuksi yöstä tuli myös erittäin äänekäs, sillä Porin porukka ja vuokratuvan miehet viettivät laavulla omia kinkereitään. Siinä ei paljon nukuttu, paitsi aamuyöstä löysin rinkan taskusta korvatulpat ja sain niiden avulla nukuttua. Mikä erämaan rauha ja hiljaisuus...

Saunakosken laavulla

Nousimme lopulta seitsemältä ylös ja aloimme purkaa leiriä. Laavulla ei ollut enää ketään, joten teimme siinä aamupuurot. Yksi porilaisista tuli kalasta ja kertoi meille yön tapahtumista. Kuulemma yksi vuokratuvan asukkaista oli päissään kaatunut nuotiota ympäröivään betonirenkaaseen ja lyönyt päänsä. Oli tainnut olla aikamoisia kalatarinoita yön pimeinä tunteina...


Tavaroiden pakkaamisen jälkeen pääsimme lähtemään kymmenen jälkeen kohti Jänispäänhäntää ja Jäniskoskea. Matkaa oli 8km ja reitti oli kuivempi kuin Kontinpaistaman reitti. Matkan varrella oli mukavasti hilloja, joten niitä keräillessä matka kului melko hitaasti. Vasta iltapäivällä pääsimme parkkipaikalle, josta sitten saimme kyydin takaisin porotilalle. Porotilalta lähdimme autoilemaan takaisin etelän suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti