Kevon vaellus - Kuivin lenkki (26.7.-31.7.2013)

Siitä asti kun saimme vaelluskärpäsen pureman, olen haaveillut vaelluksesta Kevolla. Lueskelin monia vaelluskertomuksia ja toivoin, että jonakin vuonna meillä on rohkeutta lähteä valloittamaan Kevo. Kevon reittiä on kuvailtu erittäin vaativaksi, minkä vuoksi emme aikaisemmin tohtineet lähteä vaeltamaan vajavaisella vaelluskokemuksellamme. Nyt kuitenkin teimme haaveista totta.


Vaellus Kevon luonnonpuistossa - Kuivin lenkki

Luomusjärvien välisen harjun päällä kulkee polku

Perjantai 26.7.2013
Ajoimme torstaina Kaamaseen, jossa yövyimme Kaamasen Kievarin pihassa teltassa. Oli kuuma päivä, auton mittari näytti +26 astetta Inarissa. Myös mäkäräisiä tuntui olevan kiusaamassa. Perjantaiaamuna sitten heräsimme hyvissä ajoin ja ajoimme Kevon ja Kuivin reitin lähtöpisteelle, Sulaojan parkkipaikalle. Sieltä lähdimme vaeltamaan vähän kymmenen jälkeen. Ensimmäinen lounastauko pidettiin 2km jälkeen olevalla tulipaikalla.Keli oli puolipilvinen, eikä juurikaan ollut itikoita.

Ruktajärven autiotupa

Lounastauon jälkeen matka jatkui Luomusjärvien välistä harjua pitkin. Puoli viiden aikaan olimme Ruktajärven autiotuvalla, jossa ei ollut ketään muita. Välillä tuli muutamia ihmisiä vastaan, jotka kehuivat reittiä kauniiksi. Tapasimme myös Metsähallituksen väkeä, kun pidimme taukoa Luomusjärvien rannalla. Tulivat veneellä järviä yhdistävää ojaa pitkin. Yövyimme kahdestaan Ruktajärven tuvassa, mikä oli aika hyvää tuuria tällä suositulla vaellusreitillä. Tuvan vieressä yöpyi teltassa vanhempi Salolainen pariskunta, joita näimme vielä myöhemminkin Kevon reitin varrella.

Ylöspäin kohti avotunturia

Lauantai 27.7.2013
Lauantaina pääsimme lähtemään tuvalta klo 8.40. Ensimmäinen 3 kilometrin pätkä meni todella nopeasti ja olimme nuotiopaikalla jo tunnin kuluttua. Kävin viilentämässä varpaitani järvessä ja söimme välipalaa. Nuotiopaikan jälkeen nousimme portaita pitkin ylös tunturiin, missä matka jatkui mukavassa maastossa. Maisemat olivat kauniit ja aurinko paistoi lämpimästi, mutta samalla tunturituuli viilensi oloa. Ei oikein tiennyt riittääkö t-paita vai pitäisikö pitää takki päällä. Vesipaikoilla pidimme taukoa ja reitin varrella näimme myös poroja. Kello 12.30 tulimme hyvälle taukopaikalle. Rinnettä pitkin laski alaspäin kunno puro, joka laski luonnon muovaamaan altaaseen. Siellä olisi voinut käydä uimassa, jos olisi tarennut! Jalkoja kuitenkin viilennettiin raikkaassa vedessä.

Tauon paikka

Puoli kolmen aikaan pääsimme yhteensä 11,5 kilometrin matkan jälkeen seuraavalle nuotiopaikalle, jossa teimme ruokaa. Salolainen pariskunta Marja ja Jouko olivat juuri syöneet siellä, kun me aloitimme ruoanlaiton. Paikka oli todella hyvä tauolle. Nuudeleista tuli tosin vähän liian tulisia, mutta saipahan ainakin potkua seuraavaa etappia varten. Päätimme vielä jatkaa matkaa Fiellun putoukselle asti, jonne oli matkaa jäljellä noin 6km. Meitä oli peloteltu rankalla maastolla, mutta onneksi maasto ei ollut niin kamala kuin olimme pelänneet. Kevon komea kanjoni avautui meille klo 16.20 ja sitä näkymää olisi voinut jäädä ihailemaan koko loppupäiväksi! Aurinko paistoi ja maisema oli kertakaikkisen UPEA! Uskomatonta, että Suomesta löytyy tällaisia paikkoja.

Kevon kanjoni

Seuraava nuotiopaikka ei ollut mikään kummoinen, joten matkamme jatkui eteenpäin.Muutaman ylä- ja alamäen jälkeen laskeuduimme lopulta pitkää ja paikoin jyrkkää kanjonin seinämää alas kanjoniin. Kanjonin pohjalla virtaa Kevojoki, joten jouduimme vielä ylittämään sen vaijereiden avulla. Mikolla riitti vaelluskengissä varret, mutta minä jouduin vaihtamaan vaelluskengät crocseihin ja ylittämään joen niillä. Perillä telttailualueella olimme noin kahdeksan maissa. Laitoimme teltan pystyyn kammin viereen ja söimme ruoaksi herkullista jauhelihakeittoa. Hyttysiä oli alhaalla kanjonissa runsaasti, joten kömmimme aika nopeasti telttaan niitä karkuun.

Fiellun putous

Sunnuntai 28.7.2013
Teltassa nukutun yön jälkeen teimme aamupalaa ja kävimme ihailemassa Fiellun putousta lähempää. Kohti Kuivia lähdimme kävelemään noin klo 11.20. Nousu kanjonista takaisin ylös tunturiin oli rankka, mutta sen jälkeen muut nousut ja laskut olivat helpompia. Viimeiset 10 kilometriä Kuiville oli enimmäkseen tasaista maastoa. Suoalueella ylitimme puron, jossa minulla kastui toinen vaelluskengistä. Puro oli ihan pikkuisen liian syvä minun vaelluskengilleni. Neljän ja kuuden kilometrin välissä on entinen tulipaikka, joka on pikkuisen sivussa varsinaiselta reitiltä. Pidimme siellä ruokatauon ja Mikko laittoi meille ruoan. Olin ihan poikki ja päätäni särki. Onneksi särkylääke ja ruoka auttoivat asiaan. Viimeiselle 4 kilometrin matkalle Kuivin autiotuvalle lähdimme reippain askelin, sillä askeliamme jouduttivat edessäpäin näkyvät tummat pilvet. Puolessa välissä matkaa autiotuvalle näimme salamoita Kuivin takana. Päivä olikin ollut todella hiostava ja kuuma, joten ei ihmekään, että alkoi ukkostaa. Viimeinen kilometri tuvalle meni kovassa tuulessa, mutta onneksi vältyimme sateelta. Kamajokea ylittäessä kastelin vahingossa vielä toisenkin kenkäni, joten oli onni että pääsimme tuvalle. Tuvalla oli vain 2 vaeltajaa, vanhempi pariskunta Saksasta. He olivat kiertämässä Kuivin lenkkiä myötäpäivään.

Kohti Kuivia

Maanantai 29.7.2013
Jäimme tuvalle kahdeksi yöksi lepäilemään. Maanantai meni täysin välipäivän merkeissä. Peseydyimme, paistoimme lättyjä, pesin pyykkiä, jne. Ja ketään emme nähneet koko päivänä. Kunnes yhtäkkiä alkuillasta alkoi väkeä tulla tuvalle paljon. Kyseessä oli Tampereen seurakunnan nuorten aikuisten vaellusryhmästä, jotka pikapuoliin pystyttivät varsinaisen telttakylän autiotuvan pihapiiriin. Illalla alkoi satamaan, joten tuvassa oli hetken aikaa todella ahdasta, kun kaikki kerääntyivät sinne sateensuojaan. Kymmenen hujakoilla siirryimme makuupusseihin nukkumaan, sillä aamulla oli edessä aikainen herätys.

Kuivin autiotupa

Tiistai 30.7.2013
Nousimme tiistaiaamuna klo 5.30 ja aloitimme heti aamupuuhat. Keli oli harmaa ja utuinen. Lähdimme kohti Akukammia vesisateessa puoli kahdeksalta. 10 kilometrin matka kammille sujui vauhdilla vesisateessa ja olimmekin kammilla jo 10.30. Emme juuri pitäneet taukoja välillä. Vastaan tuli tällä pätkällä vain yksi nainen koiran kanssa.

Vanha Akukammi

Uusi Akukammi

Akukammilla Mikko teki tulet kamiinaan ja kuivattelimme märkiä vaatteitamme, sekä söimme lounasta. Hyvä oli kammissa pitää taukoa, sillä se oli upouusi. Sen vierestä löytyi vielä vanha kammi, joka on sisäpuolelta aivan kuin röllin maja. Kammilta jatkoimme matkaa kohti Njavgoaivin autiotupaa siinä vähän yhden jälkeen. Polku oli edelleen mukavaa kulkea ja sadekin loppui ensimmäisen kilometrin jälkeen. Njavgoaivin tuvalla pidimme vain lyhyen vessa- ja välipalatauon ja puoli neljältä lähdimme sieltä vielä päivän viimeiselle 6km etapille kohti Ruktajärveä. Matka alkoi jo tuntua jaloissa, mutta onneksi polku oli helppokulkuinen. Meidän takana nousi tumma sadepilvi, mutta onneksi se ei ehtinyt saada meitä kiinni. Puoli kuuden maissa olimme takaisin Ruktajärven autiotuvalla ja tälle päivälle oli matkaa kertynyt huikeat 24km. Autiotuvalla ei ollut ketään ja kodalta oli juuri jatkamassa joukko ihmisiä matkaa Kevon suunnalle. Lähdimmekin heti peseytymään järveen. Vesi oli mukavan raikasta. Yöksi saimme autiotuvalle seuraa, ja yöunet meinasivat jäädä lyhyeksi, sillä eräs naisvaeltaja oli tuonut mukanaan todella narisen ilmatäytepatjan. Joka kerta kun hän vain liikahtikin, päästi ilmatäytepatja ikävän narisevan äänen hankautuessaan puista laveria vasten.

Njavgoaivin autiotupa

Keskiviikko 31.7.2013
Nousimme aamulla ylös tietoisina siitä, että tämän päivän matka on mukana lyhyt eiliseen verrattuna. Kelikin oli parantunut. Lähdimme kuitenkin hyvissä ajoin liikkeelle ja vähän puolen päivän jälkeen saavuimme takaisin autollemme. Autolla matka jatkui vielä Leville kylpylähotelliin saunomaan ja lepuuttamaan lihaksia. Seuraavana päivänä matka jatkui Kilpisjärven kautta Norjan puolelle roadtripin muodossa.