lauantai 20. toukokuuta 2017

Ikimuistoinen veneretki Ang Thong National Marine Parkissa

+30 lämmintä, aurinko paistaa ja tyyni, turkoosinvärinen meri. Upeaa.


Lähdimme tammikuussa 2017 häämatkalle Koh Samuille ja kävimme samalla Ang Thong National Marine Parkissa. Se on ollut meidän haaveena siitä asti, kun ensimmäisen kerran menimme Koh Samuille vuonna 2014. Ang Thongin merikansallispuisto koostuu noin 40 erikokoisesta saaresta ja se on suojeltua aluetta. Vain yhdellä saarella asuu vakinaisesti kalastajia. Tuttavamme suositteli meille Samui Boat Charter -nimistä venefirmaa, joka järjestää päivän kestäviä veneretkiä merikansallispuistoon. Matkat eivät ole halvimmasta päästä - halvempia todellakin löytyy - mutta venefirma on luotettava. Veneeseen mahtuisi 26, mutta firma ottaa kyytiin maksimissaan 14 asiakasta. Ja se onkin hyvä, sillä välillä näkee niitä ylitäyteen ahdettuja venekyytejä, joissa kenelläkään ei ole hauskaa.

Popeye

Meidät haettiin hotellilta ja vietiin Bophutin rannalle, josta venekyyti lähti. Meidän veneenä oli "Popeye" -niminen speedboat. Matkalla Ang Thongille poikkesimme hakemaan muutaman kyytiläisen lisää. Ensimmäisenä suuntasimme snorklaamaan. Minulla ja Mikolla oli omat snorkkelit mukana, mutta vene oli varusteltu snorkkeleilla ja räpylöillä, joten omia ei olisi välttämättä edes tarvinnut. Jos vähänkin epäilytti oma uimataito, niin veneestä löytyi myös pelastusliivejä. Meidän mukaan snorklaamaan lähti opas, joka näytti mielenkiintoisia snorklauspaikkoja.


Snorklausretken jälkeen jatkoimme matkaa ja risteilimme pitkin merikansallispuistossa maisemia ihastellen. Menimme sen jälkeen pienelle rannalle, jossa oli mahdollisuus käydä melomassa kajakeilla tai sitten löhötä rannalla. Siitä matka jatkui Koh Maelle, jonka upealta hiekkarannalta lähtee portaat ylös näköalapaikalle. Näköalapaikalta on huikea näkyvyys Emeral Lake -nimiselle laguunille, joka on koko merikansallispuiston kuuluisin nähtävyys. Patikointi näköalapaikalle ei ole pitkä, mutta vaatii jonkin verran fyysistä kuntoa, sillä sinne noustaan useammat jyrkät portaat ylöspäin.

Emerald lake

Maisemien ihailun jälkeen matka jatkui Koh Phaluayn saarelle, jossa meille tarjoiltiin thaimaalainen lounas. Tarjolla oli muunmuassa mereneläviä ja kanaa. Koh Phaluayn saari on ainut saari koko merikansallispuistossa, jossa asuu vakituisesti paikallisia kalastajia.


Ruokailun jälkeen menimme vielä pienelle, syrjäiselle rannalle, jossa oli mahdollisuus uida, ottaa aurinkoa ja nauttia upeasta hiekkarannasta.

Ang Thong National Marine Park

Päivän jälkeen suorastaan harmitti, kun se lopulta tuli päätökseen ja oli aika suunnata takaisin Koh Samuille. Mutta retki oli todellakin hintansa väärti, eli voin lämpimästi suositella vierailua merikansallispuistossa ja myös voin suositella Samui Boat Charteria. Pitkin päivää meille tarjoiltiin kylmiä juomia ja tuoreita hedelmiä. Lisäksi meillä oli koko päivän englantia sujuvasti puhuva opas mukana.


Ota mukaan: Aurinkorasvaa, uikkarit, pyyhe ja kamera.
Hinta: Keväällä 2017 maksoi 8600 bahtia kahdelta aikuiselta, eli noin 220-230 euroa.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Vinkkejä viikonloppulomaan Münchenissa

Mikko täytti tänä vuonna pyöreitä vuosia, ja päätin yllättää hänet ostamalla meille vappuviikonlopuksi pidennetyn viikonloppuloman Münchenissa. Taka-ajatuksena oli se, että samalla reissulla voimme käydä myös Itävallassa vierailulla meidän tuttavilla. München itsessään jo yllätti meidät positiivisesti, sillä nähtävää olisi ollut enemmänkin kuin ehdimme parissa päivässä näkemään.


Tässä kuitenkin muutavia vinkkejä Müncheniin matkustaville:

Majoitus:

Yövyimme Ibis München City Arnulfpark -nimisessä hotellissa 2 yötä. Hotelli oli rauhallisella alueella, ja kiva kaupunkihotelli. Respan työntekijät olivat avuliaita ja ystävällisiä. Huone oli aika kompakti, mutta erittäin siisti. Maksoimme kahden hengen huoneesta 95€/yö ja se sisälsi aamupalan. Aamupala oli hyvä. Vaihtoehtoja olisi toki voinut olla enemmänkin, mutta aamupalabuffetista löytyi vohvelibaari, eli sai itse paistaa omat vohvelit. Ja ne oli hyviä!

Hotellin sijainti on hyvä, tosin aivan naapurissa ei ollut ravintoloita. Aivan hotellin kulmalla on kuitenkin ratikkapysäkki (Marsstraße), joten ratikalla (nro 16) pääsee helposti ja vaivattomasti keskustaan sekä esimerkiksi Deutches museolle. Matkalippuja oli myynnissä hotellin vastaanotossa. Myös lentokentältä hotellille pääsee helposti junalla (esim. S1 -junalla), ja pois kannattaa jäädä Donnersbergerbrücke -nimisellä asemalla, joka on lyhyen kävelymatkan päässä hotellista.

Viimeisen yön ennen kotimatkaa vietimme lentokenttähotellissa, nimeltä Mövenpick Hotel München Airport. Sekin oli oikein siisti hotelli ja huone oli hyvä. Aamupala oli monipuolinen. Mutta hotellin oma lentokenttäkuljetus oli todella ryöstöhintaista. 9€/suunta/hlö, eli teki yhteensä 36€ mennentullen meiltä kahdelta. Minusta liikaa, varsinkin kun hotelli ei edes ole kaukana lentokentästä. Maksoimme huoneesta aamupalalla 110,70€, joten aika kalliiksi tuli tuo yö, jos kaikki kulut laskee yhteen.



Liikkuminen Münchenissa:

Lensimme Lufthansan lennolla Helsingistä. Lennot kahdelta maksoivat yhteensä 282,32€.


Liikkuminen kaupungissa on varsin vaivatonta. Julkinen liikenne toimii hyvin. Otimme junan lentokentältä keskustaan ja keskustan alueella liikuimme pääsääntöisesti joko ratikalla tai kävellen. Julkisen liikenteen karttoja, esim. ratikkakarttoja sai hotellin vastaanotosta.

Liikkumista varten kannattaa tällaisilla lyhyillä lomilla ostaa melkein päivälippu. Ja jos matkustajia on vähintään 2, kuten meidän tapauksessa, kannattaa ostaa ryhmälippu (group day ticket). Se tulee edullisemmaksi, jos liikutaan yhdessä. Maksimissaan yhdellä ryhmäpäivälipulla voi matkustaa 5 aikuista, tai kymmenen lasta. Kaksi lasta, joiden iät ovat väliltä 6-14, lasketaan aina yhdeksi aikuiseksi, eli kyseisellä lipulla voi myös matkustaa perhe, jossa on vaikkapa 2 aikuista ja 6 lasta.
Päiväliput ovat voimassa seuraavaan aamuun klo 6.00 asti. Lentokentän juna-asemalta kannattaa siis ostaa Group Day Ticket, joka kattaa "Entire Networkin", eli koko Münchenin alueen. Sillä pääsee lentokentältä keskustaan. Keväällä 2017 kyseisen lipun hinta oli 23,90€. Sitten muina päivinä jos liikkuu vain keskustan alueella, saattaa riittää ryhmälippu, joka kattaa pelkän Inner Districtin, eli keskustan alueen. Sen lipun hinta oli 12,60€. Lippujen hintoja kannattaa vertailla, mutta julkisen liikenteen käyttö tulee joka tapauksessa halvemmaksi kuin taksilla ajelu.

Nähtävyyksiä ja käymisen arvoisia paikkoja:
Valitettavasti meidän vierailun ajan satoi vettä, joten keskityimme enemmän sisätiloissa tapahtuviin vierailuihin.

BMW -museo

BMW -museo. Bemarimuseo on ehdoton vierailukohde kaikille, jotka ovat kiinnostuneita autoista ja varsinkin bemareista. Museo esittelee Bemareiden historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Ei varmaankaan tarvitse kertoa enempää? Bemarimuseoon kannattaa varata aikaa kiertelylle. Yhdeltä aikuiselta sisäänpääsy maksoi 10€ keväällä 2017.

BMW -museo

Sea life Munich -akvaariomaailma. Sijaitsee lähellä BMW-museota, Olympiapark -puiston alueella. Varsinkin lapsille mieluisa vierailukohde, mutta menee kyllä aikuisellekin. Kannattaa samalla katsastaa myös itse Olympiapark -puisto, jos alueelle suuntaa. Edullisimmat liput saa, jos ostaa etukäteen netistä. Esimerkiksi iltapäiväliput olivat keväällä 2017 10,50€/kpl aikuiselta, ja iltapäivä riitti hyvin akvaariomaailmaan tutustumiseen.


Deutches Museum. Yksi maailman isoimmista tiedemuseoista, jonne suosittelen ehdottomasti käyntiä. Kannattaa mennä paikalle heti aamulla kun ovet aukeavat. Varaa kiertelyyn aikaa koko päivä, käy välillä syömässä museon ravintolassa ja jatka vierailua. Muista myös laittaa jalkaan hyvät kengät. Museosta löytyy lokerikoita ja narikka, jonne voi jättää takin, laukun yms. tavaroita. Erityisen mielenkiintoisia kohteita meidän mielestä oli kaivoksista kertova esittely maan alla, sekä merenkulkuun liittyvä osasto. Kannattaa valita vierailtavat osastot sen mukaan, mikä itseä eniten kiinnostaa. Museo on todella iso ja laaja, ja me kiertelimme siellä yhteensä viisi tuntia, emmekä siltikään nähneet kaikkea. Keväällä 2017 aikuisten sisäänpääsy oli 11€/hlö.

Keskustan alueella kannattaa liikkua kävellen ja käydä katsomassa mm. tätä upeaa Raatihuonetta.

Ravintolat ja kahvilat

Münchenista löytyy helposti ruokapaikkoja, jos lähtee aivan keskustaan syömään. Suomalaiselle ravintolat ovat kohtuuhintaisia, kun vertaa suomalaiseen hintatasoon. Varsinkin Viktualienmarkt -alueen ympäristössä on lukuisia ruokapaikkoja. Monet ravintolat saattavat ulospäin näyttää pieniltä ja täysiltä, mutta kun astuu ravintolan sisään, saattavat ne jatkua pitkälle sisemmäksi ravintolaan ja vapaita paikkoja usein löytyy. Ja jos ei löydy, niin pöydän jakaminen toisen seurueen kanssa on yleistä. Viktualienmarktin alueella kannattaa muutenkin kierrellä. Sieltä löytyy ympärivuotinen tori, jossa tarjolla on monenlaisia tuotteita ja ruokakojuja.


Myös kahviloita on runsaasti ja niissäkin kannattaa poiketa. Varsinkin sadepäivänä on mukava saada kupillinen kuumaa juomaa, sekä jokin leivonnainen siihen lisäksi!

Oluttuvissa kannattaa myös vierailla, mikäli oluesta tykkää ja vaikka ei tykkäisikään. Kävimme vierailulla Hofbräyhaus -nimisessä oluttuvassa aivan Münchenin keskustan tuntumassa ja se onkin kaupungin kuuluisin oluttupa. Suosittelen käyntiä jo ihan kokemuksenkin vuoksi. Voit ilman muuta myös tilata alkoholittomia juomia, mutta älä mene kertomaan tarjoilijalle jos et pidä oluesta ollenkaan...


Voimme siis suositella Münchenia kaupunkilomakohteeksi, vaikka meidän vierailun ajan satoi vettä. Vesisade ei kuitenkaan estänyt nauttimasta kaupungista ja sen tarjonnasta.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Karhunkierros - Ristikalliolta Rukalle (27.6.-1.7.2016

Karhunkierrosta emme olleet aikaisemmin vaeltaneet kokonaan, ainoastaan Pienen karhunkierroksen (12km). Välillä on kuitenkin mielessä käynyt, että pitäisihän sekin käydä kokonaan kiertämässä. Tänä kesänä tiedossa oli, että meillä on vain viikon verran yhteistä kesälomaa, joten Karhunkierros valikoitui meidän reissukohteeksi. Ensinnäkin se on sopivan ajomatkan päässä, jotta päivässä hyvin ajaa perille ja ehtii jo patikoidakin, eikä koko kierroksen kiertämiseen mene viikkoa kauempaa. Meillä meni 5 päivää. Reitti on myös erittäin aloittelijaystävällinen. Paljon taukopaikkoja, autiotupia, vessoja yms palveluita. Tarvittaessa reitiltä pääsee myös pois, sillä se risteää useaan otteeseen metsäautoteitä ja jopa maanteitä.

Tämän portin alta alkoi meidän Karhunkierroksen vaellus


Maanantai 27.6.2016
Maanantaiaamuna lähdimme ajelemaan Rukalle vähän ennen aamukymmentä. Sattuipa vielä olemaan meidän hääpäivämme, joten tuli samalla juhlistettua sitäkin näin vaelluksen merkeissä. Rukalle saavuimme kahden maissa, juuri sopivasti jotta ehdimme Sallaan menevään linja-autoon. Jäimme pois Ristikallion P-paikalla toisen pariskunnan kanssa. Karhunkierroksen vaeltamisen voi aloittaa useammastakin paikoista, mutta Sallantien varrella olevasta Ristikallion parkkipaikalta vievä reitti on kierroksen alkuperäinen lähtöpaikka.

Pitkospuita alkumatkasta

Puoli neljän aikaan aloitimme vaelluksen, ja heti alkuun saikin vetäistä uudet hankintamme päälle, eli hyttystakit. Hyttysiä oli ihan mielettömän paljon, joten verkkotakki tuli todella tarpeeseen. Kovin paksusti ei olisi vaatteitakaan viitsinyt päälle laittaa, sillä sää oli lämmin ja aurinkoinen.

Ristikallion autiotupa

Viiden aikaan saavuimme Ristikallion autiotuvalle, jossa pidimme ruokatauon ja minä pääsin vessaan. Karhunkierroksen autiotuvat olivat kaiken kaikkiaan hyvin varusteltuja ja ulkovessat siistejä. Ristikallion autiotuvan pihapiirissä ei kuitenkaan ollut juurikaan telttapaikkoja, joten päätimme jatkaa matkaa. Maaninkajoella otimme vettä, joka ei ollut kovinkaan hyvänmakuista vaikka vedenpuhdistimen läpi pumppasi. Myöhemmin varsinkin Pienen karhunkierroksen varrelta joesta otettu vesi oli paljon paremmanmakuista.Vesitauon aikana meidät ohitti kolmen hengen vaellusporukka, jonka saimme kiinni Puikkokämpän päivätuvalla. He aikoivat jäädä sinne yöksi, mutta me jatkoimme vielä matkaa.
Puikkokämppä

Maasto oli kohtuullisen tasaista ja olimme illalla puoli yhdeksän jälkeen Taivalkönkään telttailualueella. Siellä oli jo noin 6-7 telttaa, mutta löysimme kohtalaisen telttapaikan hyvällä maisemalla. Laitoimme teltan pystyyn, teimme illallista ja menimme nukkumaan.

Upea maisema Taivalkönkään telttailualueelta

Tiistai 28.6.2016
Aamulla heräilimme kahdeksan paikkeilla, pakkasimme teltan ja laskeuduimme portaita pitkin Taivalkönkään kaksikerroksiselle autiotuvalle tekemään aamupalaa. Siellä oli evästaukoa pitämässä kaksi metsähallituksen miestä, jotka olivat ilmeisesti tarkistamassa tuvan, wc:n yms. kuntoa. Söimme aamupalaksi kaurapuuroa ja mustikka-vadelma -soppaa (Blå Bandin lämmin kuppi). Oli todella hyvä yhdistelmä ja sitä aiomme kyllä jatkossakin ottaa mukaan vaellukselle.

Taivalkönkään autiotupa

Aamupalan yms. touhujen jälkeen lähdimme noin klo 10.30 jatkamaan matkaa. Ylitimme ensin kahdet upeat riippusillat ennen kuin matka jatkui tasaista polkua mäntymetsässä. Välillä pidimme taukoa ja söimme Mikon pähkinöitä. Minun pähkinät olivat nimittäin jääneet ensimmäisenä yönä rinkan sivussa olevaan verkkotaskuun, ja yön pimeinä tunteina oli metsähiiri tai jokin muu otus käynyt järsimässä pussista pähkinöitä. Eipä hirveästi tehnyt niitä enää mieli syödä, vaikka ensin vahingossa muutaman pähkinän pussista otin ennen kuin hoksasin reiän minigrip-pussissa...

Karhunkierroksen varrella on useita riippusiltoja
Runsulammen nuotiopaikalla pidimme näkkäritauon ja sitten matka jatkui edelleen kohti Oulangan luontokeskusta. Runsuniityn lähistöltä löytyi samalla yksi geokätkö, jonka poikkesin hakemaan sillä välin kun Mikko piti taukoa. Puoli kolmen seudulla tulimme luontokeskuksen pihaan ja tuntui hassulta ilmestyä sinne muiden ihmisten joukkoon Joimme kahvit, kävimme vessassa (luksusta) ja jatkoimme matkaa. Kiutakönkäällä pidimme pakollisen tauon ja ihastelimme kosken kuohuja. Siitä matka jatkui eteenpäin Merenojan nuotiopaikalle. Pidimme siellä ruokatauon ennen kuin kävelimme Ansakämpälle yöksi. On todella mukavaa, kun taukopaikkoja on reitin varrella runsaasti.

Jokimaisemaa Karhunkierroksen varrelta

Ansakämpällä olimme puoli kahdeksalta illalla ja jäimme sinne yöksi neljän muun vaeltajan kanssa. Ansakämppä on iso autiotupa, joten tilaa oli kyllä runsaasti. Annin ja Villen kanssa olimmekin jo kävelleet ristiin koko alkumatkan ajan, sillä he aloittivat meidän kanssamme yhtä aikaa Ristikallion parkkipaikalta. Toinen kaksikko oli äiti ja hänen aikuinen tyttärensä. Ansakämpällä kävimme heittämässä talviturkit ja peseydyimme Oulankajoessa. Hyttysiä oli todella paljon, joten peseytymisen jälkeen sai kiiruhtaa takaisin tuvalle. Pesin myös ylläni olleet vaatteet, mutta ne eivät koko reissun aikana ehtineet kuivata kunnolla. Sen kun olisin silloin tiennyt, että loppumatkasta riitti sadetta... Söimme vielä iltapalaksi näkkäriä ja teetä, jonka jälkeen rupesimme nukkumaan.

Ansakämppä

Keskiviikko 29.6.2016
Äiti ja tytär nousivat aamulla todella aikaisin, kun me muut vielä jäimme nukkumaan. Pääsimme itse liikkeelle vasta puoli kymmenen jälkeen. Ansakämpän jälkeen oli muutama nousu ja lasku, ennen kuin polku muuttui tasaisemmaksi. Ja vielä ennen Kulmakkapuron nuotiopaikkaa oli yksi vähän pitempi nousu. Kulmakkapurossa on yritetty uittaa tukkeja 1900-luvun alkupuolella, mutta veden vähyys on aiheuttanut ongelmia. Tukit on tuolloin jätetty puroon mätänemään ja siellä ne olivat edelleen. Pidimme nuotiopaikalla välipalatauon. Hyttysiä oli todella paljon.

Matkan varrelta

Välipalan jälkeen matka jatkui kohti Jussinkämppää. Reitti jatkui koko ajan hiukan nousten, joten tuntui raskaalta kävellä. Minulla alkoi myös oikean nilkan kehräsluun alue kipeytyä, joten matka eteni hitaasti. Lopulta kipu muuttui sellaiseksi, että pysähdyimme teippaamaan nilkan. Teippaaminen auttoi, ja pystyimme jatkamaan matkaa Jussinkämpälle. Mikko valmisti meille siellä ruoan, kun itse lepuuttelin jalkojani. Jussinkämpällä oli myös kaksi nuorta tyttöä koiran kanssa, sekä Anni ja Villekin ehtivät sinne ennen meitä. Jussinkämpällä levähdimme pari tuntia ennen kolme lähdimme käveleen kohti Pientä Karhunkierrosta. Ajatuksena oli, että kävelemme tänään niin pitkälle kuin jaksamme. Kartalla reitti näytti rankalta - paljon korkeuskäyriä ennen Kitkajokea. Todellisuudessa reitti olikin lähes pelkkää alamäkeä ja pääsimmekin mukavasti joen varrelle. Siellä pidimme taas välipalatauon nuotiopaikalla ja tapasimme kolme kalastajaa. Juttuotuokion ja välipalapatukoiden jälkeen päätimme vielä jatkaa eteenpäin. Vaan todellinen rankka osuus tulikin eteen tässä vaiheessa.
Jussinkämppä

Alkoi sataa vettä ja polku kulki aivan Kitkajoen rannassa. Vesi oli syönyt osan polusta ja paikoitellen polku kulki jyrkästi viettävällä rinteellä, jota pitkin oli raskas kävellä. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, kun hitaasti taivalsimme eteenpäin. Jouduimme myös kiipeämään juurakoiden yms. yli, joita rannan tuntumassa oli. Lopulta pääsimme Pienen Karhunkierroksen varteen - kun olimme ensin kiivenneet vielä jyrkkää rotkon rinnettä ylös ja sen jälkeen laskeutuneet alas. Kävelimme viimeiset 300m Harrisuvannon laavulle ja kylläpä olimmekin iloisia, kun löysimme sieltä nuotion äärestä Annin ja Villen. Jäimme kaikki sinne yöksi. Me laitoimme teltan pystyyn aivan laavun eteen ja Anni ja Ville yöpyivät laavussa. Paikalle saapui myös neljän hengen vaellusseurue, jotka pitivät jonkin aikaa sadetta laavulla, mutta päättivät sitten vielä jatkaa matkaa Siilastuvalle. Pitkin iltaa satoi vettä välillä rankemmin ja välillä vähän vähemmän. Kello taisi olla lopulta yksi yöllä, kun kömmimme telttaan nukkumaan. Onneksi telttamme pitää nyt todistetusti vettä.

Harrisuvannon laavulla sateisen yön jälkeen

 
Torstai 30.6.2016
Torstaina lähdimme etenemään vasta puolilta päivin, ja kävelimmekin reippaasti pitkin Pientä Karhunkierrosta Siilastuvalle. Päiväretkeilijöitä oli paljon, ja olikin jälleen vähän outoa nähdä niin paljon ihmisiä reitillä. Siilastuvalla pidimme ruokatauon ja siellä kuulimme, että Jussintuvalta on tulossa paljon porukkaa Porontimajokea kohti samana päivänä. Se on meilläkin tämän päivän kohteena, joten päätimme jatkaa reippaasti matkaa, jotta ehdimme saada telttapaikan Porontimajoelta viimeiseksi yöksi. Sää oli taas yllättäen lämmin ja aurinkoinen, kun jatkoimme matkaa. Reitti oli kohtuullisen tasaista kulkea ja pidimme välipalatauon Puurosuon laavulla. Siellä oli todella paljon hyttysiä, mutta onneksi hyttyssavut auttoivat pitämään edes osan hyttysistä loitolla. Pian laavun jälkeen saavuimme hakkuuaukealle ja taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä. Ei auttanut muu, kuin jatkaa matkaa ja toivoa, että ehdimme Porontimajoelle ennen sadetta. Pääsimmekin perille jo ennen kuutta ja menimme heti pystyttämään telttaa. Vähän sen jälkeen alkoikin sataa ja vettä tuli taas pitkin iltaa ja yötä. Myös ukkonen jyrähteli.

Porontimajoki

Vietimme iltaa keittokatoksessa sateelta suojassa. Kävin peseytymässä Porontimajoessa ja paistoimme lättyjä. Ilta kului leppoisasti Villen ja Annin kanssa rupatellessa ja tarjosimme heillekin lättyjä. He taas tarjosivat meille mm. vaahtokarkkeja, joten oli meillä aikamoiset herkuttelukestit näin viimeisen vaellusillan kunniaksi. Porontimajoelle tuli yllättävän paljon väkeä, ja autiotuvat täyttyivät nopeasti. Autiotupia on kaksi, toinen on itse asiassa vanha mylly suoraan joen päällä ja toinen on pieni autiotupa. Näihin molempiin pikkuruisiin tupiin mahtuu neljä yöpyjää per tupa, ja ihmiset yrittivät varailla itselleen paikkoja tuvista. Onneksi meillä oli teltta, sillä tuvissa tuntui olevan todella ahdasta kun kaikki yrittivät sulloutua niihin nukkumaan. Menimme itse hyvissä ajoin nukkumaan telttaamme, sillä tiesimme viimeisen päivän olevan pitkä ja rankka.

Porontimajoen kaksi autiotupaa

Perjantai 1.7.2016
Heräsimme perjantaiaamuna hyvissä ajoin ja sade oli loppunut. Kuivasimme teltan, söimme aamupalan ja lähdimme jo kahdeksan jälkeen viimeiselle etapille. Tälle viimeiselle päivälle luvassa oli rankkoja nousuja ja laskuja, sillä aikoinaan reitin merkitsijät ovat halunneet viimeisen päivän ja vaelluksen päätöksen olevan sellainen, että se todella tuntuu vaeltajan jaloissa.

Porontimajoelta reitti on pieneltä pätkältä linjattu uudelleen, joten heti sillan jälkeen piti kääntyä vasemmalle ja uudet reittimerkinnät opastivat eteenpäin. Vähän matkan päässä oli upouudet puuportaat, joita pitkin nousimme ylös rinnettä. Kävelimme Ison Kuikkalammen lähellä olevalle laavulle ja pidimme siellä ensimmäisen vähän pidemmän tauon. Oikeastaan Kuikkalammen jälkeen alkoi se mäkisempi osuus. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että kauempana näkyi taas tummia ukkospilviä, ja jostakin kuului ukkosen jyrinää. Niimpä heti ruokailun jälkeen lähdimme taas matkaan.

Porokin tuli Karhunkierroksella vastaan

Ison Kumpuvaaran jälkeen sai vetää sadeviitan päälle, sillä alkoi sataa. Tämän jälkeen ei meillä sitten oikeastaan olekaan kuvia, koska pitkin päivää satoi ja halusimme varjella kameraamme sateelta. Tulin myös siihen tulokseen, että seuraavaa vaellusta varten jää sadeviitta kotiin ja ostan itselleni sadetakin ja sadehousut. Sadeviitta vain lepatti tuulessa ja lopputulos oli se, että kastuin kuitenkin päästä varpaisiin. Ennen Konttaiselle kiipeämistä pidimme välipalatauon, joka jäi erityisesti mieleeni. Istuimme sateessa ja söimme välipalapatukoita. Kauaa ei viitsinyt istua, sillä sitten alkoi tulla kylmä. Konttaisen huipulle kiipeäminen ei ollut niin paha, kuin miltä se ensisilmäyksellä vaikutti. Portaat helpottivat asiaa ja yllättävän nopeasti pääsimme huipulle. Maisemia ei juurikaan näkynyt, sillä oli harmaata, sumuista ja pilvistä. Edelleen satoi vettä...

Konttaiselta laskeutuminen oli vähän hankalampaa, varsinkin niissä kohdissa missä ei ollut portaita. Pääsimme kuitenkin alas maantielle ja ylitimme sen. Luulin, että sen jälkeen on vähän helpompi pätkä Suolammen laavulle, mutta se pätkä osoittautuikin yllättävän raskaaksi ja pitkäksi nousuksi. Alkoi tietysti jo tulla myös väsy, ja vaatteet olivat minulla ihan märkänä. Lopulta pääsimme Suolammen laavulle, jossa vaihdoin vähän kuivempaa vaatetta ylleni ja pidimme ruokatauon. Sen jälkeen oli varsin tiukka nousu taas ylöspäin köysien avulla. Kummallista, ettei tähän kohtaan ole tehty portaita.

Se hetki kun vettä ei satanut.

Aina vain matka jatkui ylös-alas-ylös-alas -meiningillä, kunnes lopulta alkoi viimeinen nousu Valtavaaran huipulle. Tai no sekin oli vähän huijausta, sillä luulimme sen olevan viimeinen nousu, mutta sen jälkeen tulikin vähän aikaa tasaista ja sitten oli vielä toinen nousu ennen kuin lopulta pääsimme huiputtamaan Valtavaaran. Energiatasot alkoivat olla vähissä, vaatteet olivat taas märät jatkuvasta sateesta johtuen, eikä maisemiakaan näkynyt pilvimassan läpi. Vähän alkoi jo ärsyttää, mutta pienen evästauon jälkeen saimme vielä puhtia jatkaa matkaa. Valtavaaralta löytyi myös geokätkö, joka tuli samalla logattua.

Valtavaaralta alkoikin sitten pitkä lasku alaspäin kohti Rukaa ja vauhtia tuli jalkoihin sen verran, ettemme pysähtyneet ollenkaan Valtavaaranlammen laavulla, vaan painelimme suoraan siitä ohi. Vielä muutama pieni mäki, kunnes olisimme Rukalla. Tai siis kuvittelimme olevamme Rukalla, sillä vaellusreitti jatkui suoraan mäkeä ylös. Ja se oli kyllä kaikkein tuskaisin ja inhottavin pätkä, sillä luulimme jo pääsevämme perille Rukalle, mutta jouduimmekin kiipeämään ylös laskettelurinteen. Kyllä siinä ärräpäitä lenteli tunturin rinteellä, kun viimeisillä voimilla nousimme ylöspäin. Vaan olihan se aivan mahtava tunne, kun lopulta pääsimme perille Rukakylään ja kävimme varaamassa huoneen hotellista. Karhunkierros oli nyt nähty ja koettu. Ensimmäisenähän tietysti piti päästä suihkuun ja sen jälkeen menimme pitsalle. Hyvien yöunien ja kunnon aamupalabuffetin jälkeen oli mukava ajella lauantaipäivänä takaisin kotiin.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kevon vaellus - Kuivin lenkki (26.7.-31.7.2013)

Siitä asti kun saimme vaelluskärpäsen pureman, olen haaveillut vaelluksesta Kevolla. Lueskelin monia vaelluskertomuksia ja toivoin, että jonakin vuonna meillä on rohkeutta lähteä valloittamaan Kevo. Kevon reittiä on kuvailtu erittäin vaativaksi, minkä vuoksi emme aikaisemmin tohtineet lähteä vaeltamaan vajavaisella vaelluskokemuksellamme. Nyt kuitenkin teimme haaveista totta.


Vaellus Kevon luonnonpuistossa - Kuivin lenkki


Luomusjärvien välisen harjun päällä kulkee polku

Perjantai 26.7.2013
Ajoimme torstaina Kaamaseen, jossa yövyimme Kaamasen Kievarin pihassa teltassa. Oli kuuma päivä, auton mittari näytti +26 astetta Inarissa. Myös mäkäräisiä tuntui olevan kiusaamassa. Perjantaiaamuna sitten heräsimme hyvissä ajoin ja ajoimme Kevon ja Kuivin reitin lähtöpisteelle, Sulaojan parkkipaikalle. Sieltä lähdimme vaeltamaan vähän kymmenen jälkeen. Ensimmäinen lounastauko pidettiin 2km jälkeen olevalla tulipaikalla.Keli oli puolipilvinen, eikä juurikaan ollut itikoita.

Ruktajärven autiotupa

Lounastauon jälkeen matka jatkui Luomusjärvien välistä harjua pitkin. Puoli viiden aikaan olimme Ruktajärven autiotuvalla, jossa ei ollut ketään muita. Välillä tuli muutamia ihmisiä vastaan, jotka kehuivat reittiä kauniiksi. Tapasimme myös Metsähallituksen väkeä, kun pidimme taukoa Luomusjärvien rannalla. Tulivat veneellä järviä yhdistävää ojaa pitkin. Yövyimme kahdestaan Ruktajärven tuvassa, mikä oli aika hyvää tuuria tällä suositulla vaellusreitillä. Tuvan vieressä yöpyi teltassa vanhempi Salolainen pariskunta, joita näimme vielä myöhemminkin Kevon reitin varrella.

Ylöspäin kohti avotunturia

Lauantai 27.7.2013
Lauantaina pääsimme lähtemään tuvalta klo 8.40. Ensimmäinen 3 kilometrin pätkä meni todella nopeasti ja olimme nuotiopaikalla jo tunnin kuluttua. Kävin viilentämässä varpaitani järvessä ja söimme välipalaa. Nuotiopaikan jälkeen nousimme portaita pitkin ylös tunturiin, missä matka jatkui mukavassa maastossa. Maisemat olivat kauniit ja aurinko paistoi lämpimästi, mutta samalla tunturituuli viilensi oloa. Ei oikein tiennyt riittääkö t-paita vai pitäisikö pitää takki päällä. Vesipaikoilla pidimme taukoa ja reitin varrella näimme myös poroja. Kello 12.30 tulimme hyvälle taukopaikalle. Rinnettä pitkin laski alaspäin kunno puro, joka laski luonnon muovaamaan altaaseen. Siellä olisi voinut käydä uimassa, jos olisi tarennut! Jalkoja kuitenkin viilennettiin raikkaassa vedessä.


Tauon paikka


Puoli kolmen aikaan pääsimme yhteensä 11,5 kilometrin matkan jälkeen seuraavalle nuotiopaikalle, jossa teimme ruokaa. Salolainen pariskunta Marja ja Jouko olivat juuri syöneet siellä, kun me aloitimme ruoanlaiton. Paikka oli todella hyvä tauolle. Nuudeleista tuli tosin vähän liian tulisia, mutta saipahan ainakin potkua seuraavaa etappia varten. Päätimme vielä jatkaa matkaa Fiellun putoukselle asti, jonne oli matkaa jäljellä noin 6km. Meitä oli peloteltu rankalla maastolla, mutta onneksi maasto ei ollut niin kamala kuin olimme pelänneet. Kevon komea kanjoni avautui meille klo 16.20 ja sitä näkymää olisi voinut jäädä ihailemaan koko loppupäiväksi! Aurinko paistoi ja maisema oli kertakaikkisen UPEA! Uskomatonta, että Suomesta löytyy tällaisia paikkoja.

Kevon kanjoni

Seuraava nuotiopaikka ei ollut mikään kummoinen, joten matkamme jatkui eteenpäin.Muutaman ylä- ja alamäen jälkeen laskeuduimme lopulta pitkää ja paikoin jyrkkää kanjonin seinämää alas kanjoniin. Kanjonin pohjalla virtaa Kevojoki, joten jouduimme vielä ylittämään sen vaijereiden avulla. Mikolla riitti vaelluskengissä varret, mutta minä jouduin vaihtamaan vaelluskengät crocseihin ja ylittämään joen niillä. Perillä telttailualueella olimme noin kahdeksan maissa. Laitoimme teltan pystyyn kammin viereen ja söimme ruoaksi herkullista jauhelihakeittoa. Hyttysiä oli alhaalla kanjonissa runsaasti, joten kömmimme aika nopeasti telttaan niitä karkuun.

Fiellun putous

Sunnuntai 28.7.2013
Teltassa nukutun yön jälkeen teimme aamupalaa ja kävimme ihailemassa Fiellun putousta lähempää. Kohti Kuivia lähdimme kävelemään noin klo 11.20. Nousu kanjonista takaisin ylös tunturiin oli rankka, mutta sen jälkeen muut nousut ja laskut olivat helpompia. Viimeiset 10 kilometriä Kuiville oli enimmäkseen tasaista maastoa. Suoalueella ylitimme puron, jossa minulla kastui toinen vaelluskengistä. Puro oli ihan pikkuisen liian syvä minun vaelluskengilleni. Neljän ja kuuden kilometrin välissä on entinen tulipaikka, joka on pikkuisen sivussa varsinaiselta reitiltä. Pidimme siellä ruokatauon ja Mikko laittoi meille ruoan. Olin ihan poikki ja päätäni särki. Onneksi särkylääke ja ruoka auttoivat asiaan. Viimeiselle 4 kilometrin matkalle Kuivin autiotuvalle lähdimme reippain askelin, sillä askeliamme jouduttivat edessäpäin näkyvät tummat pilvet. Puolessa välissä matkaa autiotuvalle näimme salamoita Kuivin takana. Päivä olikin ollut todella hiostava ja kuuma, joten ei ihmekään, että alkoi ukkostaa. Viimeinen kilometri tuvalle meni kovassa tuulessa, mutta onneksi vältyimme sateelta. Kamajokea ylittäessä kastelin vahingossa vielä toisenkin kenkäni, joten oli onni että pääsimme tuvalle. Tuvalla oli vain 2 vaeltajaa, vanhempi pariskunta Saksasta. He olivat kiertämässä Kuivin lenkkiä myötäpäivään.

Kohti Kuivia
Maanantai 29.7.2013
Jäimme tuvalle kahdeksi yöksi lepäilemään. Maanantai meni täysin välipäivän merkeissä. Peseydyimme, paistoimme lättyjä, pesin pyykkiä, jne. Ja ketään emme nähneet koko päivänä. Kunnes yhtäkkiä alkuillasta alkoi väkeä tulla tuvalle paljon. Kyseessä oli Tampereen seurakunnan nuorten aikuisten vaellusryhmästä, jotka pikapuoliin pystyttivät varsinaisen telttakylän autiotuvan pihapiiriin. Illalla alkoi satamaan, joten tuvassa oli hetken aikaa todella ahdasta, kun kaikki kerääntyivät sinne sateensuojaan. Kymmenen hujakoilla siirryimme makuupusseihin nukkumaan, sillä aamulla oli edessä aikainen herätys.

Kuivin autiotupa

Tiistai 30.7.2013
Nousimme tiistaiaamuna klo 5.30 ja aloitimme heti aamupuuhat. Keli oli harmaa ja utuinen. Lähdimme kohti Akukammia vesisateessa puoli kahdeksalta. 10 kilometrin matka kammille sujui vauhdilla vesisateessa ja olimmekin kammilla jo 10.30. Emme juuri pitäneet taukoja välillä. Vastaan tuli tällä pätkällä vain yksi nainen koiran kanssa.

Vanha Akukammi

Uusi Akukammi
Akukammilla Mikko teki tulet kamiinaan ja kuivattelimme märkiä vaatteitamme, sekä söimme lounasta. Hyvä oli kammissa pitää taukoa, sillä se oli upouusi. Sen vierestä löytyi vielä vanha kammi, joka on sisäpuolelta aivan kuin röllin maja. Kammilta jatkoimme matkaa kohti Njavgoaivin autiotupaa siinä vähän yhden jälkeen. Polku oli edelleen mukavaa kulkea ja sadekin loppui ensimmäisen kilometrin jälkeen. Njavgoaivin tuvalla pidimme vain lyhyen vessa- ja välipalatauon ja puoli neljältä lähdimme sieltä vielä päivän viimeiselle 6km etapille kohti Ruktajärveä. Matka alkoi jo tuntua jaloissa, mutta onneksi polku oli helppokulkuinen. Meidän takana nousi tumma sadepilvi, mutta onneksi se ei ehtinyt saada meitä kiinni. Puoli kuuden maissa olimme takaisin Ruktajärven autiotuvalla ja tälle päivälle oli matkaa kertynyt huikeat 24km. Autiotuvalla ei ollut ketään ja kodalta oli juuri jatkamassa joukko ihmisiä matkaa Kevon suunnalle. Lähdimmekin heti peseytymään järveen. Vesi oli mukavan raikasta. Yöksi saimme autiotuvalle seuraa, ja yöunet meinasivat jäädä lyhyeksi, sillä eräs naisvaeltaja oli tuonut mukanaan todella narisen ilmatäytepatjan. Joka kerta kun hän vain liikahtikin, päästi ilmatäytepatja ikävän narisevan äänen hankautuessaan puista laveria vasten.
Njavgoaivin autiotupa

Keskiviikko 31.7.2013
Nousimme aamulla ylös tietoisina siitä, että tämän päivän matka on mukana lyhyt eiliseen verrattuna. Kelikin oli parantunut. Lähdimme kuitenkin hyvissä ajoin liikkeelle ja vähän puolen päivän jälkeen saavuimme takaisin autollemme. Autolla matka jatkui vielä Leville kylpylähotelliin saunomaan ja lepuuttamaan lihaksia. Seuraavana päivänä matka jatkui Kilpisjärven kautta Norjan puolelle roadtripin muodossa. 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Sevettijärvi-Näätämöjoen valloitus (Saamenpolku) (11.8.-16.8.2012)

Tällä reissulla meidän oli tarkoitus kiertää Saamenpolku, mutta Mikolla tulehtui olkapää rinkan huonojen säädösten takia. Päädyimmekin lopulta Näätämöjoelle kalastelemaan ja viettämään leppoisaa telttailuelämää. Meno- ja paluumatkalla yövyimme Porotila Sanilassa ja voimme todella suositella paikkaa. Ruoka porotilan ravintolassa on todella hyvää!

Keväällä 2017 Metsähallitus on laittanut myyntiin Saamenpolun varrelta neljän tulipaikan rakenteet. Miksikähän tällainen päätös? Mahtavatkohan purkaa myös muut rakenteet, kuten pitkospuut, polun varrelta pois? 

Sevettijärvi-Näätämöjoen valloitus



Lauantai 11.8.2012
Lähdimme lauantaiaamuna matkaan kuuden hujakoilla. Matkan tarkoituksena oli kiertää noin 80km pituinen Saamenpolku ja kalastaa Näätämöjoella. Pysähdyimme välillä Rovaniemellä, Saariselällä sekä Inarissa. Inarissa kävimme kokeilemassa frisbeegolfrataa. Olimme Sevettijärvellä Porotila Sanilassa noin klo 17.00 ja yövyimme siellä. Söimme illalliseksi todella hyvää lohikeittoa ja sen jälkeen olikin hyvä mennä ajoissa nukkumaan.

Taukolammen laavu

Sunnuntai 12.8.2012
Sunnuntaiaamuna heräsimme kuudelta ja vaelluksen pääsimme aloittamaan tasantarkkaan klo 7.23. Saamenpolku kulkee porotilan vierestä, joten jätimme automme Sanilaan. Alkumatka oli helppoa mäntykangasta, mutta painavat rinkkamme hidastivat vauhtia... Taukolammen laavulla olimme noin klo 11.00 maissa ja pidimme siellä lounastauon. Ennen lounasta kävimme hakemassa lähimaastosta Suomen 2. vanhimman haettavissa olevan geokätkön. Se taisikin olla päivän kohokohta minulle. Söimme nuudelit lounaaksi ja jatkoimme matkaa kohti Sevettijärveä. Nousimme Pontso-Oivin päälle, mistä oli mukavat maisemat ympäristöön.


Semekurtan lähistöllä näimme ensimmäiset ihmiset, jotka istuivat nuotiolla hiukan reitin ulkopuolella. Emme poikenneet juttelemaan. Loppumatka Sevettijärvelle oli suota, itikoita ja pusikkoa, eli aika tympeä pätkä kävellä. Sen lisäksi tässä vaiheessa Mikon olkapää alkoi lähettää kipusignaaleja, mikä ei ainakaan piristänyt mielialaa. Kun lopulta kuuden jälkeen olimme perillä, vuokrasimme Sevetin baarista huoneen yhdeksi yöksi hintaan 90€. Saunoimme, söimme ja pohdiskelimme onko mitään järkeä jatkaa vaellusta Mikon olkapääkivun takia. Päädyimme katsomaan tilannetta uudestaan seuraavana aamuna.
Näätämöjoki

Maanantai 13.8.2012
Mikon olkapää oli kipeä ja siihen oli kohonnut patti. Hyvällä tuurilla Sevettijärvellä oli päivystävä terveydenhoitaja paikalla, joten kävimme näyttämässä olkapäätä hänelle. Terveydenhoitaja antoi ohjeita olkapään hoitoon ja päätimme muuttaa vaellussuunnitelmiamme. Sattumalta törmäsimme terveystalolla Sanilan omistajan tyttäreen, joka oli lapsensa kanssa terveystarkastuksessa. Hän heitti meidät autolla Jänispään parkkipaikalle, josta jatkoimme matkaa Näätämöjoelle. Parkkipaikalla olimme ennen kahtatoista ja suuntasimme siitä polulle, joka kulki jänispään yli kohti Kontinpaistamaa. Matkaa oli vain noin 6km, mutta välillä oli muutama mutainen ja soinen kohta. Hillaa näkyi jonkin verran ja poimittiinkin niitä suoraan suuhun Jänispään rinteeltä. Kuljimme hitaasti ja Mikko lepuutteli välillä olkapäätään. Neljän ja viiden välillä olimme lopulta Kontinpaistaman nuotiopaikalla, josta löysimme hyvän telttapaikan. Pistimme teltan pystyyn ja teimme ruokaa. Paikalla oli muutama teltta, ja juttelimmekin illan aikana erään kalastajan kanssa, joka oli lähtenyt reissuun yksin. Hän oli tullut kalaan Näätämöjoelle jo torstaina, mutta ei ollut saanut mitään ylös joesta. Tällä leiripaikalla pääsi myös oikeuksiinsa meidän uusin hankintamme, kannettava vesikassi, jolla oli helppo hakea kerralla isompi vesimäärä leiripaikkaan.

 Tiistai 14.8.2012
Meidän oli tarkoitus jäädä Kontinpaistamaan kahdeksi yöksi, mutta tiistaiaamuna kuulimme yksinkulkijalta, että hän oli käynyt koittamassa kalaonneaan 5km päässä Saunakoskella ja siellä oli ollut joessa kalaa, mutta ei ketään kalastamassa. Niinpä pakattiin rinkat ja käveltiin iltapäivällä Saunakoskelle. Päätökseen vaikutti myös rakennustyömaa, jota paikalliset miehet tulivat maanantai-iltana tekemään ja jatkoivat heti tiistaiaamuna. Uusi vessa oli siis rakenteilla alueella.

Telttapaikka Kontinpaistamalla (riuku oli puiden välissä valmiina)

Kontinpaistaman ja Saunakosken välinen polku oli helppo kulkea, kuivaa ja vain vähän kiviä. Oli kuitenkin lämmin päivä, mikä nosti hien pintaan tällä pätkällä. Saunakosken varaustuvalla oli pari miestä, mutta itse laavulla ei ollut ketään. Katseltiin heti ensimmäisenä telttapaikkaa, mikä osoittautui täällä vähän haastavammaksi. Alue oli kuivaa, kivikkoista mäntykangasta ja aina tuntui olevan joko kivi tai juuri teltan kiilan alla. Teltan pystytyksessä meillä tulikin reissun ensimmäinen ja ainut riidanpoikanen, kun molempia väsytti ja alkoi olla nälkä. Pienistä erimielisyyksistä huolimatta saimme teltan pystyyn ja siirryimme ruoanlaittoon laavulle. Laavulta oli upea näkymä joelle ja retkeilyfiilis alkoi kohota. Aurinko lämmitti ja hiljaisuuden rikkoi vain kosken kohina. Kokeiltiin tikkupullan tekoa nuotiolla. Yritys oli aika naurettava, sillä olin kotona ajatellut helpottaa asiaa laittamalla hiivan tilalta leivinjauhetta. Hahhah!  Taikina tippui tikulta nuotioon, joten jätettiin yritys siihen.
Polku Näätämöjoen varrella
Illan kuluessa paikalle alkoi ilmestyä muitakin. Kaksi lasta kulki laavun ohi tervehtimättä meitä, mitä kovasti ihmettelimme. Illemmalla sitten selvisi, että paikalle oli tullut ranskalainen perhe suoraan Marseillesta. Heillä oli aikomuksena kiertää Suomea kolmen viikon ajan ja patikoida Suomen eri kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla. Sevettijärvelle he olivat tulleet ihan vain sen takia, että siitä ei ollut mainintaa matkaoppaissa ja he halusivat tulla paikkaan, jossa ei ollut muita. Valitettavasti me taisimme pilata heiltä sen kokemuksen, mutta muuten Saunakoskella oli hiljaista. Söimme iltaruoaksi juustopastaa, ja Mikko kävi vähän kalastelemassa. Menimme nukkumaan vasta puolilta öin ja nukuimmekin aamulla pitkään.

 Keskiviikko 15.8.2012
 Ei ollut ihan niin kylmä yö, kuin ma-ti yö oli ollut. Silloin viiden aikaan yöllä lämpömittari näytti +3. Nyt aamulla oli +8. Pärjäsin ihan mukavasti uudella makuupussilla, mutta varpaita meinaa vähän palella. Olen niin lyhyt, että makuupussin jalkopäähän jää aina reippaasti ylimääräistä tilaa. Löytyisiköhän keneltäkään vinkkejä miten pitää varpaat lämpimänä öisin? Pitänee ostaa makuupussilakana, sillä se antaisi vielä lisälämpöä.

Saunakoski

Iltapäivästä Mikko lähti kalaan ja minä lähdin etsimään mustikoita. Aikamoinen työ siinä olikin, sillä kuivalla mäntykankaalla ei montaa mustikkaa kasvanut. Löysin kuitenkin riittävästi, jotta saimme lättyjen päälle mustikkahilloa. Tai kiisseliä se oikeastaan oli, sillä tein mustikoista paksun kiisselin perunajauhojen avulla. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että lättyjen paistaminen trangialla on ehkä maailman hitainta hommaa... Suosittelen kaasun käyttöä, mikäli se vain on mahdollista! Lättyjen paiston alussa sanoin Mikolle, että katsotaan vaan niin kohta on kalastajia jonossa odottamassa lättyjä. Ja eipä mennyt kuin hetki, niin paikalle saapui "EL Porin toivot", eli kolme miestä Porista. Pitihän heillekin lättyjä tarjota ja kovasti niitä kehuivat. Porin miehet olivat lähteneet ensimmäistä kertaa pohjoiseen kalaan, ja kovasti olivat sitä mieltä että kalaa on lähdetty hakemaan. Lättykestien jälkeen Mikko lähti kalaan heidän kanssaan ja minä jäin tiskaamaan astiat laavulle. Kävin sen jälkeen hetken katselemassa heidän kalastustaan, mutta palasin sitten laavulle lueskelemaan. Yhdeksän paikkeilla minua tultiin kiireesti hakemaan, sillä lohi oli tarttunut Mikon uistimeen. Tilanne kuitenkin päättyi siiman katkeamiseen, joten tällä kertaa jäi kalat saamatta. Alunperin suunniteltu aikainen nukkumaanmeno vaihtui myöhäiseksi ja päästiin vasta puolen yön jälkeen nukkumaan. Viileä yö oli luvassa, sillä lämpömittari näytti +6 astetta.

Torstai 16.8.2012
Loppujen lopuksi yöstä tuli myös erittäin äänekäs, sillä Porin porukka ja vuokratuvan miehet viettivät laavulla omia kinkereitään. Siinä ei paljon nukuttu, paitsi aamuyöstä löysin rinkan taskusta korvatulpat ja sain niiden avulla nukuttua. Mikä erämaan rauha ja hiljaisuus...

Saunakosken laavulla

Nousimme lopulta seitsemältä ylös ja aloimme purkaa leiriä. Laavulla ei ollut enää ketään, joten teimme siinä aamupuurot. Yksi porilaisista tuli kalasta ja kertoi meille yön tapahtumista. Kuulemma yksi vuokratuvan asukkaista oli päissään kaatunut nuotiota ympäröivään betonirenkaaseen ja lyönyt päänsä. Oli tainnut olla aikamoisia kalatarinoita yön pimeinä tunteina...


Tavaroiden pakkaamisen jälkeen pääsimme lähtemään kymmenen jälkeen kohti Jänispäänhäntää ja Jäniskoskea. Matkaa oli 8km ja reitti oli kuivempi kuin Kontinpaistaman reitti. Matkan varrella oli mukavasti hilloja, joten niitä keräillessä matka kului melko hitaasti. Vasta iltapäivällä pääsimme parkkipaikalle, josta sitten saimme kyydin takaisin porotilalle. Porotilalta lähdimme autoilemaan takaisin etelän suuntaan.