Hetta- Pallas -reitti Pallaksesta Hettaan (13.-15.8.2011)

Meidän toisen vaelluskokemuksemme saimme Hetta-Pallas reitillä elokuussa 2011. Hetta-Pallas reitti on noin 55 kilometrin mittainen vaellusreitti Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella. Metsähallituksen Luontoon.fi -sivustolla kerrottiin reitin soveltuvan myös vähän retkeilyä harrastaneille, joten uskaltauduimme lähtemään matkaan. Varustehankintoja tehtiin lisää, ja tällä kertaa molemmilla oli mm. uudet Fjällrävenin Kajka-rinkat. 

Pallas

Vaellus Pallakselta Hettaan


Perjantai 12.8.2011
Lähdimme perjantaiaamuna puoli yhdeksältä ajelemaan kohti Enontekiötä. Parin pysähdyksen jälkeen olimme Hetassa viiden hujakoilla. Kävimme syömässä ja löysimme yöpaikan yhdeksi yöksi. Olimme sopineet Enontekiössä asuvan tuttuni kanssa, että hän heittää meidät aamulla Pallakselle.

Lauantai 13.8.2011
Tuttavani haki meidät kuuden aikaan aamulla yöpaikastamme ja vei meidät Pallakselle, josta vaelluksemme alkoi. Alun nousussa puuskutettiin ja pidettiin taukoja. Taivaskeron rinteellä oli rakkaa, ja ensimmäisen päivän innokas eteneminen kostautui, kun kompastuin kivikossa. Huojuin hetken aikaa paikoillani yrittäen saada tasapainoa säilymään, mutta kaaduin lopulta kivikkoon ja löin käsivarteni kipeästi kiveen. Komeannäköisen mustelman ja patin siihen sain, mutta mitään ei tuntunut olevan poikki. Hetken asiaa surkuteltuani totesin, että pystyn kuitenkin vaeltamaan kipeästä käsivarrestani huolimatta. Taivaskerolta alkoi pitkä ja loiva lasku alaspäin, ja matka alkoi sujua paremmin. Rihmakurulla pidettiin lounastauko, paistettiin makkaraa ja istuskeltiin. Juttelimme samalla kodassa yöpyneen pariskunnan kanssa. Muutamia päiväkävijöitä oli myös liikenteessä kevyin varustein.

Kodalta jatkoimme matkaa Nammalakurulle, jonne olikin enää vain kolmen kilometrin matka. Olimme jo etukäteen päättäneet, että jäämme sinne yöksi ja näin ensimmäisen vaelluspäivän matka jää vähän kevyemmäksi. Matka sujui ripeästi ja olimmekin jo tuossa tuokiossa Nammalakurun autiotuvalla. Nammalakurun autiotuvan vieressä oli avoinna oleva kotakahvila ja emmehän me voineet vastustaa kiusausta, vaan päädyimme herkuttelemaan tuoreilla munkeilla. Sen jälkeen veimme tavarat autiotuvalle. Siellä kanssamme yöpyi Laura USA:sta sekä Marja Kittilästä. Marjalta sain jotain rasvaa kipeään käteeni ja se tuntuikin helpottavan kipua. Ilta kului leppoisasti vedenkeiton, ruoanlaiton ja hengailun merkeissä. Päivän aikana näimme kolme tunturisopulia ja illalla tuvan pihalle tuli poro vasansa kanssa. Menimme nukkumaan jo yhdeksän jälkeen.

Nammalakurun autiotupa

Sunnuntai 14.8.2011
Sunnuntai-aamuna heräsimme ennen seitsemää aamupuuhin. Syötiin puurot, tiskattiin ja pakattiin rinkat. Puoli yhdeksän seudulla päästiin liikkeelle. Kävelimme Montellinmajalle, josta löysimme Helou-pariskunnaksi ristimämme vaeltajakaksikon. Minttu ja Olli olivat jääneet sinne yöksi. Jätimme heidät majalle heräilemään ja jatkoimme itse matkaa. Kävelimme hurjat 100 metriä eteenpäin ja pysähdyimme tauolle. Minulle nimittäin kerkesi jo tulla nälkä... Selvästikin aamupuuro vaatii tuunausta, jotta sillä jaksaisi kävellä vähän pidemmälle.

Montellinmaja

Kuljimme eteenpäin välipalan jälkeen Vuontiskeron kivistä rinnettä pitkin ja sen jälkeen laskeuduimme Lumikuruun. Sieltä nousu Lumikerolle näytti pitkältä ja rankalta... Ja sitä se kyllä olikin. Ylitimme siellä myös poroaidan ja pysähtelimme vähän väliä hengähtämään. Aikamoinen nousu, mutta kyllä maisemat olivat sen arvoiset! Lumikerolta alkoi pitkä lasku alas Suaskurun kodalle ja tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin pääsimme perille. Nälkäkin alkoi jo vaivata. Laskeuduimme puurajan alapuolelle metsään ja laskeutuminen varsinkin loppumatkasta oli aika jyrkkä, kivinen ja juurakkoinen. Tällä välillä ei myöskään ollut juuri puroja, emmekä löytäneet kunnollista vedenottopaikkaa kodan läheltä. Onneksi meillä oli pulloissa vettä niin, että saimme tehtyä ruokaa. Varsinkin Mikolla laskeutuminen otti voimille, joten hän kellahti makuuasentoon samantien, ja meinasi aivan nukahtaa kodan laverille! Kodassa oli hieno puusta veistetty kiikkutuoli, jossa istui kodan oma asukas.

Ruokailun jälkeen tsemppasimme itsemme vielä päivän viimeiselle etapille Suastunturiin. Oli niin lämmin, että tunturiin tarkeni nousta pelkällä t-paidalla! Viimeinen nousu ei ollut enää lainkaan niin paha ja loppumatka sujui kevyesti. Vielä viimeinen laskeutuminen Hannukurulle oli hiukan hankala, mutta pääosin kuitenkin joutuisa.

Suaskurun kodan asukki

Periltä löysimme kaksipuoleisen autiotuvan, jossa toisessa oli 2 miestä ja toinen puoli tyhjänä. Siellä saimmekin yöpyä kahdestaan. Varsinaista luksusta! Hannukurun kaivo ei toiminut, joten vettä joutui hakemaan kaukaa saunan pohjoispuolelta purosta. Mikko kantoi ämpärillisen vettä tuvalle ja joimme vettä keittämättä. Emme sairastuneet. Lämmitimme saunan (oli ehtinyt sammua edellisten jälkeen) ja olipa vain mukava päästä saunomaan hikisen vaelluspäivän päätteeksi! Ja kyllä olikin hyvät löylyt Hannukurun saunassa! Kävimme myös "uimassa" jäätävän kylmässä tunturijärvessä. Olimme ajatelleet paistaa lättyjä iltapalaksi, mutta tyydyimmekin nuudeleihin laiskuuden yllättäessä. Tullessamme saunalta törmäsimme jälleen Helou-pariskuntaan. He pohtivat vielä matkan jatkamista. Hannukurulle saapui myös mies, joka akoi kulkea reitin kahdessa päivässä. Annoimme hänelle ea-laukustamme rakkolaastareita, sillä hän oli päivän kävelyn jälkeen saanut pahat rakot kantapäihin, mutta aikoi siitä huolimatta vielä jatkaa matkaansa. Aika hurjaa, sillä meille ei tullut lainkaan rakkoja koko reissulta.

Menimme aikaisin nukkumaan. Emme jaksaneet laittaa tulia kaminaan ja yöllä meinasikin vähän viluttaa.

Pahakurun autiotupa

Maanantai 15.8.2011
Aamulla nousimme kuudelta, mutta pääsimme liikkeelle vasta 8.20... Kumma juttu, kun lähteminen on aina niin hidasta... Matka Pahakurun tuvalle meni joutuisasti, sillä maasto oli kohtuullisen helppoa ja hyvä kävellä. Sielläkin oli yöpyjät jo hereillä omissa puuhissaan. Juttelimme hetken kahden nuoren naisen kanssa. Pahakurulta matka sujui edelleen joutuisasti, sillä välillä ei ollut suuria korkeuseroja, vaan sai aika tasaista polkua kulkea. Tappurin juurella polku meni sopivasti kylmän tunturipuron yli ja pääsin hetkeksi viilentämään varpaitani purossa. Tuntui niin hyvältä! Siellä vastaan tuli naisporukka ja sen jälkeen vastaantulijoita olikin jo useampia. Melkein ruuhkaksi asti! Sioskurun tuvalla olimme yhden aikaan ja siellä yllättäen törmäsimme taas Helou-pariskuntaan, jotka olivat juuri aamupalalla. He totesivatkin, etteivät olisi muita aamupalapöytään huolineetkaan. :D

Sioskuru (ja sen taakse jatkuva vaellusreitti)

Teimme ruoaksi riisiä ja currykastiketta. Paikalle ilmestyi myös kaksi miestä, joista toinen oli Islannista ja toinen Englannista. Opastimme heitä reittien kanssa. Helou ja miehet lähtivät kohti Pyhäkeroa, kun me vielä nautiskelimme lämpimästä auringonpaisteesta. Upea ilma! Mekin päätimme jatkaa vielä matkaa, vaikka alunperin oli ollut tarkoitus jäädä Sioskurulle yöksi. Nousu Pyhäkerolle ei tuntunut ollenkaan niin pahalle, kuin miltä se tuvan luota aluksi näytti. Tai ehkä jalkamme alkoivat pikkuhiljaa tottua vaellukseen. Pyhäkeron huipulla aloimme jo haaveilla yöstä "ihmisten ilmoilla" ja soittelin Paavontalolle venekyytiasiasta. He eivät kuitenkaan päässeet enää illalla meitä hakemaan Ounasjärven rannalta, joten venekyydin mahdollisuus jäi auki. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa, ja laskeutuminen Pyhäkerolta sujui nopeasti. Oikeastaan sieltä oli viimeiset komeat maisemat, sillä pitkän laskun jälkeen saavutimme taas puurajan.

Pyhäkeron tupa

Matka jatkui läpi metsikön Pyhäkeron tuvalle. Siellä oli jonkin verran vaeltajia, sekä jälleen Helout. Soitimme toiselle venetaksille, joka onneksi suistui hakemaan meidät vielä illalla. Pidimme lyhyen evästauon ja kävin myös etsimässä tuvan sisältä geokätkön. Viimeiset vajaa 7 kilometriä menimme aika vauhdilla ja olimme Ounasjärven rannalla puoli kymmenen aikaan illalla. Helout olivat myös ehtineet sinne ja pienen tuumailun jälkeen he päättivät tulla samalla venekyydillä meidän kanssa. He tulivat myös Paavontalolle yöksi. Saimme vielä käydä saunassa illalla ja kyllä sen jälkeen uni maistui. Pitkien yöunien jälkeen jatkoimme vielä matkaa Kilpisjärvelle ja sieltä Norjan puolelle viettämään viimeisiä lomapäiviä ennen kotimatkaa.

Venekyytiä Ounasjärven rannalla odotellessa...