Utsjoen retkeilyreitti (22.-23.8.2010)

Tämä oli meidän ensimmäinen yön yli mittainen telttaretki. Retkeä varten ostettiin Haltin teltta, trangia yms. retkeilyvarusteita. Osa myös lainattiin, sillä eihän me tiedetty miten tässä oikein käy eikä kaikkea ollut varaa kerralla laittaa. 


Utsjoen retkeilyreitti (Utsjoki - Kuoppilasjärvi - Utsjoki )



Sunnuntaina 22.8.2010
Saavuimme edellisiltana pitkän ajomatkan päätteeksi Utsjoelle. Jäimme Utsjoelle yöksi, ja seuraavana aamuna aamupalan jälkeen veimme auton parkkiin Utsjoen luontotuvalle. Reitti Kuoppilasjärvelle lähtee luontotuvan pihapiiristä, joten oli helppo aloittaa patikointi. Nostimme rinkat selkään ja suuntasimme polulle. Alussa olikin heti kova nousu pusikon läpi, ylös jokilaaksosta. Onneksi räkkäaika alkoi olla ohi. Galgojohvarrin laelta olikin sitten jo ensimmäiset komeat näkymät alas Tenojoelle.

Pidimme maisemien ihastelutauon huipulla, jonka jälkeen jatkoimme matkaa nuotiopaikalle, jossa kaivoimme tuliterän trangian esiin. Lounaaksi Pirkkapastaa, joka sattui olemaan opiskelijabudjetille sopivan hintainen. Aikaa lounastaukoon meni melkein kaksi tuntia ja huomasi, ettei minkäänlaista rutiinia vielä retkeilyyn ole syntynyt. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, mutta onneksi sentään osattiin trangia koota oikein. Toisaalta mihinkäs tässä on kiire... Ilma oli kuitenkin pilvinen ja kolea, ja nuotiopaikka sijaitsi tuulisella paikalla, joten pikkuhiljaa alkoi tulla vilu.

Matkaa jatkettiin kohti Johtalanvarria, jonka rinteellä vastaan tuli 2 miestä koiran kanssa. Taisivat olla päiväretkellä, kun mukana oli vain reppu. Matkan varrella oli alamäkiä ja taas ylämäkiä Riikkavarrille. Pohjanmaan tasaisilla lakeuksilla koko ikänsä tallanneilla alkoi pikkuhiljaa tuntua mäkisyys jaloissa. Välillä oli pakko pitää lepotaukoja ja samalla oli hyvä hetki ihailla avaraa maisemaa, jota täplittivät pienet erämaajärvet. Myös poroja näkyi runsaasti, kun matka jatkui Roavvoaiville. Päivä oli jo pitkällä, kun päästiin Roavvoaivin rinteille.

Päätimme laskeutua alas Kuoppilasjärven kammille ja jäädä sinne yöksi. Mutta niin reippaasti laskeuduttiinkin pitkän matkaa, että käveltiin kammille menevästä polunhaarasta ohi. Päädymme jatkamaan matkaa Kuoppilasjärven autiotuvalle, vaikka molempia jo väsyttää ja patikoitu matka tuntuu jaloissa. Autiotuvalla oli yksi yöpyjä, ja me päädyimme laittamaan uuden telttamme tuvan pihalle pystyyn. Olisi kuulemma tupaankin mahtunut, mutta pitäähän se uusi teltta päästä heti testaamaan.

Iltaruoaksi teemme jauheliha-makaronimössöä ja juomme teetä. Väsyttää kovasti, ja kömmimme nukkumaan kymmenen hujakoilla. Puolilta öin havahdun siihen, että minua paleltaa. Lämpötila on tainnut laskea nollan tuntumaan. Selvästikin minulla saisi olla paksumpi makuupussi näihin lämpötiloihin.

Maanantai 23.8.2010
Aamulla päivä lähtee hitaasti käyntiin. Menemme tupaan tekemään aamupalaa ja juttelemme tuvassa yöpyneen miehen kanssa. Aamutoimien jälkeen pääsemme lopulta lähtemään puolilta päivin. Nousemme Avzegeasoaivin rinnettä ylös takaisin polulle. Keli on edelleen pilvinen. Ulkona on noin 6 astetta lämmintä. Rinne on helppokulkuista. Joka puolella näkyy tuntureita eikä ainuttakaan kulkijaa näy missään. Ihana rauha ja hiljaisuus. Sielu lepää! Suuntaamme kohti Nammajärven kotaa. Matka näyttää lyhyeltä kartassa, mutta polku kulkee osittain kivikossa, mikä hidastaa vauhtia merkittävästi. Kun loputtoman pitkältä tuntuvan ajan päästä pääsemme perille Nammaljärven kodalle, tekee mieleni vain maata kodan laverilla. Lounastauko tekee kuitenkin terää (Pirkkapastaa, nam nam), ja voimat alkavat palautua. Tekisi mieli jäädä kodalle yöksi, mutta päätämme kuitenkin jatkaa eteenpäin.

Jatkamme siis urheasti matkaa. Polku kiertää Nammajärven soista reunaa pitkin, ja nousee sitten ylöspäin. Pidetään taukoa ja katsellaan maisemia. Pian alkaakin laskeutuminen alaspäin, ja avarat tunturimaisemat muuttuvat pikkuhiljaa pusikoksi. Laskua, laskua... Seitsemän paikkeilla saavumme kahlaamolle, ja ylitämme joen. Ylittäminen vähän jännittää, mutta pääsemme turvallisesti toiselle puolen. Loppumatka Mantojärvelle sujuu nopeasti ja pian laskeudumme portaat alas parkkipaikalle. Parkkipaikalta soitan majoituspaikkaamme ja he lupaavat tulla noutamaan meidät. Kyyti saapuukin 10 minuutissa Yövymme vielä pari yötä Utsjoella, jonka jälkeen matka jatkuu Norjan puolelle Altaan, ja sitten alaspäin Ylläksen kautta takaisin kotiin.